Millaista on Paimionjoen vesi?

Paimionjoen vesistöalue on maamme intensiivisintä maatalousaluetta ja maatalouden hajakuormituksen vaikutukset näkyvät myös vesien tilassa. Lisäksi alueelle tyypilliset jyrkät ja eroosioherkät rantapellot lisäävät vesistöihin kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Vedenlaadun tunnuslukuja vuosilta 2006 - 2012 on esitetty taulukossa 1. Vesistön veden laatua heikentää savisameus, korkeat ravinne- ja kiintoainepitoisuudet, runsas levätuotanto järvillä ja paikoitellen ajoittaiset ongelmat hygieenisessä laadussa. Paimionjoesta mitatut kokonaismetallipitoisuudet eivät ole erityisen korkeita eivätkä raskasmetallipitoisuudet ole ylittäneet riskirajoja vuosina 2011 - 2013.

Taulukko 1. Vedenlaadun tunnuslukuja vuosilta 2006-2012. Pitoisuuksien mediaaneja (Kipinä-Salokannel 2015)

 

Kokonaisfosfori

µg/l

Kokonaistyppi µg/l

pH minimi

Paimionjoen alaosa

191

2400

7,1

Paimionjoen keskiosa

183

2124

7,1

Paimionjoen yläosa

162

1838

6,9

Tarvasjoki

219

2536

6,95

 

 

 

 

 


Paimionjoen vesistöalueella jokivesistön veden laatu on ekologisen luokituksen mukaan pääosin välttävä, järvillä etupäässä tyydyttävää. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen lisäksi vesistön vedenlaatuun ja ekologiseen tilaan vaikuttaa suuresti Turun vesiliikelaitoksen toteuttama vesistön yläjuoksun säännöstely Hovirinnankosken padolla Somerolla sekä vesistön patoaminen ja säännöstely Koskienergia Oy:n kolmen vesivoimalan säännöstelypadolla vesistön alajuoksulla Paimiossa. Paimionjoen alajuoksulla ei ole määritelty minimijuoksutusvelvoitetta. Tämän lisäksi padot ja vesivoimalat muodostavat merkittäviä esteitä vaelluskaloille.

Paimionjoki on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan suurin Saaristomereen laskevista joista, joten sillä on merkittävä vaikutus rannikkovesien veden laatuun. Paimionjoen vesistöalueen latvajärvet ovat syviä läpivirtausjärviä, joista useimmat ovat yli 20 metrin syvyisiä. Järvien tavallinen ongelma on heikko happitilanne syvänteissä. Järvien veden ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja sinileväkukinnot loppukesäisin yleisiä. Monet alueen järvistä kärsivät ns. sisäisestä kuormituksesta. On arvioitu, että ilmastonmuutoksen myötä mm. leudot, sateiset ja vähälumiset talvet yleistyvät, mikä lisää ravinne- ja kiintoainehuuhtoumia vesistöihin. Äärisääilmiöiden lisääntyminen tuo mukanaan uusia haasteita erityisesti hajakuormituksen vähentämiseen, mutta myös koko vesiensuojelun alalle.

Vedenlaadun seuranta

Kuormitus

Paimionjoen vesistöön tulee ravinne- ja kiintoainekuormitusta maatalouden, metsätalouden ja haja-asutuksen aiheuttamana hajakuormituksena, taajamien jätevesissä ja hulevesissä sekä luonnonhuuhtoumana ja ilmalaskeuman kautta (taulukko 1).

Taulukko 7. Eri kuormituslähteiden osuus (%) Paimionjoen vesistöalueen kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormituksesta sekä vesistöalueen kokonaiskuormitus (t/v). (Lähteet: VEMALA, VAHTI ja Varsinais-Suomen ELY-keskus) (Kipinä-Salokannel 2015).

 

Fosfori

(%)

Typpi

(%)

Hajakuormitus

 

 

         Maatalous

86

66

         Metsätalous

1

1

         Haja-asutus

4

2

         Hulevedet

<1

<1

         Luonnonhuuhtouma

8

27

         Laskeuma

<1

1

Pistekuormitus

 

 

        Yhdyskunnat ja teollisuus

1

2

        Turvetuotanto

<1

<1

Yhteensä (kg/v)

78 000

1096 000

 

Joen kuljettama ravinnemäärä vaihtelee vuosien ja vuodenaikojen välillä lähinnä sademäärän mukaan. Suurimmat ravinnevirtaamat tapahtuvat yleensä suurten valumien aikaan keväällä ja syksyllä. Kuitenkin hyvin leutoina talvina jopa puolet koko vuoden ravinnevirtaamasta voi päätyä mereen talvikuukausien, lähinnä helmi-maaliskuun aikana. Kokonaisfosforikuormitus on vaihdellut välillä 10-160 tonnia vuodessa ja typpikuormitus välillä 250-1400 tonnia vuodessa vuosina 1980-2014.

Lisää maa- ja metsätalouden kuormituksesta

Lisää hulevesistä

Lisää haja-asutusalueiden jätevesistä