Active wetlands -hankkeen Paimionjoen pilottikohteet

Paimionjoen alueella Somerolla rakennettiin 3 aktiivista ferrisulfaattisaostamoa syksyllä 2012. Laitteiden toimivuuttaa seurattiin vedenlaadun näyttein. Tilallisia (5 henkeä) haastateltiin ennen kohteiden rakentamiseta, heti rakantamisen jälkeen sekä projektin päätyttyä joulukuussa 2012. Lisäksi haastateltiin 3 sellaista viljelijää, joiden alueelle ei aktiivisia laitteita rakennettu. Haastatteluista on koottu raportti.

Kokeiluja jatkettiin vuonna 2013 osana Varsinais-Suomen ELY-keskuksen TEHO Plus-hanketta. Katso viljelijähaastattelut käyttö- kokemuksista tästä.

 

******

Tiedote 26.4.2013

Kemikaalien käytöstä hyötyä maatalouden valumavesien puhdistuksessa
 

Kemikaalien käytöstä maatalouden ravinnevalumien puhdistamisessa on saatu osin lupaavia tuloksia. EU-rahoitteisessa suomalais-virolaisessa Active Wetlands -hankkeessa tutkittiin sitä, voiko esimerkiksi rautasulfaattia käyttää tehostamaan kosteikkojen fosforinpoistoa, tai voiko kemikaaleja muuten soveltaa maatalouden valumavesien puhdistukseen.

Nyt päättyneen tutkimushankkeen menetelmiä testattiin kolmen vuoden ajan kaikkiaan kahdessakymmenessä kohteessa Varsinais-Suomessa ja Etelä-Virossa Rahingen alueella. Saatujen tulosten mukaan kemikaali sitoi keskimäärin 60 prosenttia tutkimuskohteiden ojavesien liukoisesta fosforista. Kemikaalit toimivat sitä paremmin, mitä enemmän liukoista fosforia vedessä oli.

“Sopivimmat kohteet näille menetelmille ovat pieniä ojia, joiden valumissa on korkeita fosforipitoisuuksia. Fosforipitoisia vesiä voi tulla esimerkiksi eläinten jaloittelupihoilta, laidunten ruokintapaikoilta tai alueilta, joissa varastoidaan ja käsitellään lantaa”, kertoo erikoistutkija Risto Uusitalo MTT:stä. ”Sopivan paikan valinta on tuloksen kannalta olennaista.”

Active Wetlands -hankkeessa testattiin MTT:ssä kehitettyä yksinkertaista rakeisen kemikaalin annostelijaa, jonka avulla voidaan lisätä veteen virtaaman ja pitoisuuden mukaan tarpeellinen määrä saostuskemikaalia.

Nuutajärven alueen kymmenellä tutkimuskohteella poistetun fosforikilon hinnaksi tuli keskimäärin 180 euroa, summan vaihdellessa 45 eurosta 450 euroon. Hinta nousi sitä korkeammaksi mitä alhaisempi veteen liuenneen fosforin pitoisuus oli. Tällöin kemikaalia kului paljon suhteessa poistetun fosforin määrään.

”Menetelmä on kustannustehokkain fosforipitoisimmissa ns. hotspot -kohteissa, eikä se sovellu kovin hyvin esimerkiksi tavanomaisten, pelloilta tulevien valumien puhdistukseen”, sanoo tutkija Kauko Koikkalainen MTT:stä.

”Parhaimmillaan kustannustehokkuus on samaa luokkaa verrattuna hyvin toimiviin, patoamalla tehtyihin pelloilta tulevien valumavesien käsittelyä varten rakennettuihin kosteikkoihin. Tällaisen ’tavanomaisen’ kosteikon kustannustehokkuus heikentyy selvästi, jos sen rakentamisessa joudutaan käyttämään paljon massiivikaivua”, toteaa tutkimusinsinööri Jari Koskiaho SYKEstä.

Maatalouskosteikot pidättävät parhaimmillaan tehokkaasti pelloilta ja muualta maataloudesta vesiin joutuvia ravinteita, mutta liukoisen fosforin poistajina ne eivät yleensä toimi hyvin. Kemikaaleja voidaan käyttää kosteikkojen yhteydessä tehostamaan tämän fosforijakeen poistoa. Rautasulfaattiannostelija voidaan sijoittaa kosteikon ylä- tai alapuolelle, riippuen siitä halutaanko rautasulfaattisakka kerätä kosteikkoon vai ei. Pellolle rautaan sidottua fosforia ei kuitenkaan kannata levittää, koska se ei ole kasveille käyttökelpoinen fosforin lähde.

”Kemikaalien käsittelyssä ja annostelussa on syytä olla huolellinen, koska niiden yliannostus voi vaikuttaa vesieliöstöön. Senkin vuoksi kemikaalien käyttö tulisi rajoittaa kuormittavimpiin kohteisiin, ja niiden toimintaa on syytä seurata säännöllisesti.”, sanoo erikoistutkija Risto Uusitalo.

Viljelijät myönteisiä uusille menetelmille

Hankkeessa kartoitettiin myös viljelijöiden asenteita maatalouskosteikkojen rakentamiseen ja valmiutta ottaa käyttöön hankkeessa tutkittuja ns. aktiivisia menetelmiä. WWF Suomen teettämän kyselyn toteuttajana oli Suomen Gallup Elintarviketieto Oy ja siihen vastasi 372 viljelijää Uudenmaan ja Varsinais-Suomen alueelta. Mukana oli niin kasvinviljely- kuin eläintilojakin.

Vastaajista yli kolmannes arveli, että toimiessaan kemikaalit lisäävät kosteikkojen perustamisen houkuttelevuutta ja neljännes vastaajista oli valmis ottamaan käyttöön kemiallisia menetelmiä omilla maillaan. Myönteisimmin kemikaaleihin suhtautuvat ne, joilla on jo perustettuna kosteikko. Kyselyssä yli 60 prosenttia vastaajista halusi myös lisää tietoa liukoisesta fosforista ja sen valumien torjunnasta.

”Viljelijät näyttävät suhtautuvan hyvinkin ennakkoluulottomasti ja myönteisesti uusiin innovaatioihin maatalouden vesiensuojelun edistämiseksi”, sanoo suojeluasiantuntija Elina Erkkilä WWF Suomesta.

Active Wetlands -hankkeen toteutuksesta vastasivat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Turun ammattikorkeakoulu, Suomen ympäristökeskus (SYKE), WWF Suomi, Eesti maaülikool sekä WWF:n virolainen sisarjärjestö ELF.

Lisää tietoa:

Active Wetlands – the use of chemical amendments to intercept phosphate runoffs in agricultural catchments -raportti

wwf.fi/raportit

Lisätietoja:

Erikoistutkija Risto Uusitalo, MTT (koko hanke), puh. 029 5317868

Tutkija Kauko Koikkalainen, MTT (menetelmien kustannustehokkuus), puh. 029 5317365

Tutkimusinsinööri Jari Koskiaho, SYKE ( menetelmien kustannustehokkuus), puh. 0400 148823

Suojeluasiantuntija Elina Erkkilä, WWF Suomi (viljelijägallup), puh. 050 5224540

 

****

WWF TIEDOTE 2.7.2012

Kosteikkojen toiminnan tehostamista testataan Paimionjoen vesistöalueella

Paimionjoella testataan ns. aktiivisten menetelmien käyttöä maatalouskosteikoilla. Testattavilla menetelmillä pyritään tehostamaan erityisesti pienten kosteikkojen kykyä pidättää maatalouden ravinnevalumia, jotka mm. lisäävät Itämeressä levien kasvua ja samentavat vettä. Paimionjoki-yhdistys etsii nyt hankkeen pilottikohteiksi sopivia eläintiloja.

Paimionjoki-yhdistys on solminut ostopalvelusopimuksen ympäristöjärjestö WWF:n kanssa. Tätä kautta yhdistys osallistuu Euroopan Unionin tukemaan Active wetlands -hankkeeseen. Paimionjoen valuma-alueelta etsitään pilottikohteiksi vähintään kolmea eläintilaa, joilla aktiivisia menetelmiä voidaan testata käytännössä. Aktiivisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi ravinteiden sakkaukseen ja sitomiseen käytettävät jätevesien käsittelystä tutut kemikaalit.

Erityisen sopiva mallikohde olisi eläintila, jolla on sopiva pienehkö puro tai oja, jossa virtaa vettä koko vuoden ja johon voidaan rakentaa liukoisen fosforin poistoyksikkö ja sekä pienimuotoinen kosteikko tai tulvatasanne tasaamaan veden virtaamaa.

MTT rakentaa ja hoitaa saostusyksiköt ja WWF rakentaa mahdollisesti tarvittavat kosteikot.

”On hienoa saada Paimionjoen alue osaksi kansainvälistä hanketta. Olisi mahtavaa saada Paimionjoen veden laatua paremmaksi aktiivisten kosteikkojen avulla. Tämän selvittämiseksi toivomme viljelijöiden yhteydenottoja ja mahdollisia pilottialueita, joilla aktiivisia kosteikkoja voi testata”, limnologi Päivi Joki-Heiskala Paimionjoki-yhdistyksestä kannustaa.

Saostusmenetelmän lisäksi kartoitetaan ja testataan muita menetelmiä, joilla pienten kosteikkojen puhdistustehoa voitaisiin lisätä. Hankkeella pyritään myös lisäämään myönteisiä asenteita kosteikkoja kohtaan.

”Sen lisäksi, että meillä on kattavaa tutkimusta maatalouden ympäristönsuojelua edistävistä toimenpiteistä, tarvitsemme käytännön tietoa siitä, miten viljelijät suhtautuvat kosteikkoihin ja miltä aktiivisten menetelmien käyttö vaikuttaa viljelijöiden mielestä. Hyvätkin toimenpiteet parantavat ympäristön tilaa vasta sitten, kun ne otetaan käyttöön” WWF Suomen suojeluasiantuntija Elina Erkkilä toteaa.

”Active Wetlands -hankkeen alustavat tutkimustulokset ovat olleet hyvin kannustavia. Parhaimmillaan kemikaalien avulla on saatu pidätettyä kosteikkoihin jopa 70 prosenttia koko liukoisen fosforin määrästä, mutta saostusyksikköjen sijoittaminen parhaille mahdollisille paikoille ja toimintavarmuuden takaaminen on ollut haastavaa”, kertoo hankkeen koordinaattori Tapio Salo MTT:stä.

Tietoa toimituksille:
Tuoreiden tutkimusten mukaan saaristovesien keskeinen ongelma on edelleen jokien maalta tuoma ravinnekuorma. Erityisesti maatalouden tuottamat päästöt ovat liian suuria.

Maatalouden valuma-alueilla sijaitsevat kosteikot on useissa tutkimuksissa todettu hyväksi keinoksi vähentää maatalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta. WWF Suomi on jo suunnitellut ja rakentanut yhdessä maanomistajien kanssa 30 kosteikkoa. Tehokkaiden kosteikkojen vaatimat suuret pinta-alat ja korkeat rakentamiskustannukset ovat kuitenkin jarrutelleet maanomistajien mielenkiintoa.

”Active Wetlands” on vuonna 2010 alkanut ja huhtikuussa 2013 päättyvä EU:n Interreg-rahoitteinen tutkimushanke, jonka tavoitteena on testata aktiivisia menetelmiä pienten kosteikkojen vesiensuojelullisen tehokkuuden parantamiseksi.

Hankkeen pääkoordinaattori on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT). Muut hankkeen partnerit ovat Suomen ympäristökeskus (SYKE), WWF Suomi, Turun ammattikorkeakoulu, Viron maatalousyliopisto ja Estonian Fund for Nature.

Tutkimushankkeesta kiinnostuneita Paimionjoen alueen maanomistajia pyydetään ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä Päivi Joki-Heiskalaan (044 7791 285 tai paivi.joki-heiskala@somero.fi).

Lisätiedot: Suojeluasiantuntija Elina Erkkilä, WWF Suomi, 050 5224540

wwf.fi/activewetlands